> Projektit

> Yhteistyöoppilaitokset

> Työssäoppiminen

> Opiskelijavaihto

> Tiimi

> Yhteyshenkilöt

Lentomme oli aamulento Frankfurtiin, joten tapasimme jo kukonlaulun aikaan kentällä. Kaikki olivat ajoissa ja innoissaan, jännittikin. Lento meni mukavasti. Menimme huikealla shuttle-junalla terminaalista toiseen, jotta pääsimme ottamaan junan rautatieasemalle.  Määränpäänä oli Turkismuhlen asema, jonne junailimme 2,5 tuntia. Saimme oman pienen osaston junavaunusta, kuuntelimme musiikkia ja torkuimme. Minna ja Soili toivat muistiinpanovälineitä päiväkirjan pitoa varten. Saksalaisia opiskelijoita oli junassa myös, mutta emme vielä uskaltaneet juttusille.

Määränpäässä meidät vietiin bussilla koululle. Europäische Akademie Otzenhausen sijaitsee pienessä kylässä Nonnweilerin alueella. Paikka on koulutus- ja kurssikeskus, ei varsinainen koulu. Se on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen yhdistämään Euroopan kansoja.

Saimme kivat huoneet kuin hotellissa. Tarkoitus oli ollut, että etukäteen valmisteltuja esityksiä olisi ollut jo ensimmäisenä iltana. Italialaiset saapuivat vasta iltakymmeneltä, joten aikataulu muuttui. Olimme iloisia, että saimme tutustua romanialaisiin ja saksalaisiin ohjattujen leikkien kautta. Ei tarvinnut heti esiintyä matkaväsyneenä.

Koulun jälkeen maanantaisin ja ennen tunteja torstaisin olimme valmistelleet Soilin ja Minnan opastamina ennakkotehtäviä. Teimme PowerPoint-esityksen Suomen faktoista ja kulttuurista (musiikki, taide, urheilu). Toinen tehtävä oli selvittää suomalaisten elintarvikkeiden tuotanto, vienti ja tuonti. Niiden diojen ja diagrammien luomisen kanssa saimme ponnistella puhumattakaan haastavan sanaston opettelusta englanniksi. Suullista esitystä treenattiin ahkerasti, samoin opettelimme letkajenkan kansallisen illan tanssiesitykseksi.

Kuva 1: Suomalainen letkis ja romanialaisten kansallispaidat

Suurin ennakkotehtäväpähkinä oli haastavan kirjan yhden luvun referoiminen ja sanaston haltuunotto. Opus oli Klaus Hahlbrock: Feeding The Planet. Otzenhausenissa huomasimme, että sanastoa olisi pitänyt opetella vieläkin lisää. Sama tilanne oli muidenkin maiden opiskelijoilla. Romanialaiset tosin aina loistivat ryhmätöissä.

Seminaariviikolla rohkaistui puhumaan englantia ja presentoimaan ison ryhmän edessä. Aluksi mikrofoniin puhuminen oli todella jännittävää, mutta siihen tottui pian. Opetustyyli oli keskusteleva. Kun joku luennoitsija oli kertonut kestävästä kehityksestä, assistentit kiersivät neljän mikrofonin kanssa meidän opiskelijoiden joukossa ja kysyivät mielipiteitä. Pakko siinä oli aina jotain sanoa ja loppuviikosta olikin helpompaa, kun opiskelukaverit olivat tuttuja.

Maanantain Suomi- ja elintarvike-esityksemme menivät hyvin ja saimme niistä kiitosta. Eivät menneet harjoitukset hukkaan. Letkajenkka oli kansallisen osion piristys, romanialaiset juoksivat heti letkan jatkoksi ja muut kansallisuudet seurasivat. Tanssista tuli menestys, letkis oli koulun oman discon ja oleskelutilan eli Luzembourg-huoneen hittitanssi.

Muita esityksiä teimme fläppitauluille monikansallisissa ryhmissä. Aina ennen esityksiä ja opetusta oli jonkinlainen hauska liikunnallinen leikki. Niiden kautta tutustuimme toisiimme ja tuli virkeä olo aloittaa opiskelut. Teemoina olivat mm. energiansäästö, luonnonsuojelu, ekologisuus, köyhien maiden auttamismahdollisuudet, Reilu kauppa ja maailman elintarviketilanne.

Kuva 2: Kavereihin tutustumista edustuspaidoissa koulun aulassa

Saimme kuulla useita asiantuntijaluentoja. Asioiden kokoaja oli seminaarin vetäjä Meike Gerboth. Aloitusluento oli ”The earth is a system.”  Minna-ope piti presentaation maanviljelystä Suomessa ja näytti kuvia omasta farmityöstään. Saarlandin yliopiston Eva- Lena Battenhausen piti luennon ja työpajan aiheesta Intercultural Information. Carmen Fischerin aihe oli Hunsruckin luonnonpuistossa ”The meaning of Natural Parks in international context.” Lisa Wagener luennoi Trierin vierailullamme aiheesta “Global learning starts with our breakfast.” Saarbrückenissä Theresia Weimar-Ehi piti energiatyöpajan, Petra Stein havainnoillisti kännykän kierrätystä ja Fair Trade Centerissä Shilpa Wendland ohjasi meidät ajattelemaan reilun kaupan asioita. Koululla keskustelimme työryhmissä lisää, mitä olimme oppineet.

Kuva 3: Innostava Shilpa Wendland Fair Trade -keskuksesta

Meike Gerboth oli suunnitellut kiinnostavia päiväretkikohteita. Olimme Naturpark Saar Hunsruckissä. Siellä meille kerrottiin Saksan luonnosta, eläimistä ja luonnonsuojelualueista ja muusta ympäristöön liittyvistä aiheista.

Vietimme kivan päivän Saksan vanhimmassa kaupungissa Trierissä. Olimme kestävän kehityksen luennolla, jossa kerrottiin, miten pienilläkin jokapäiväisillä valinnoilla voi auttaa maapalloa. Trierissä näimme myös roomalaisten rakentaman Mustan portin ja kylpylän raunioita.  Vaikka kestävää kehitystä opiskelimmekin, niin olimme iloisia, että Trierissä ehdimme vähän myös shoppailla.

Kuva 4: Trierin tuomiokirkko oli upea sisältäkin

Saarbrückenissä on ollut aikoinaan iso teollisuuskaupunki. Nyt siellä toimii useita ympäristöjärjestöjä. Saarbrückenissä ensimmäisenä tiedossa oli matkapuhelinrasti. Saimme hyödyllistä tietoa mm. siitä kuinka paljon kännyköitä ihmiset käyttävät ja miten kännykät tuhoavat ympäristöämme. Rasti oli ulkona, joten välillä oli hankala keskittyä esitykseen, kun tuuli oli aivan hirvittävä.

Fairtrade oli toinen rastimme, täällä saimme erilaista tietoa reilun kaupan tuotteista. Päivän aiheissa käsiteltiin myös lapsityövoimaa ja nykyajan orjuutta. Saimme myös vertailla reilun kaupan tuotteiden makueroja.

Aurinko paistoi, oli keväinen tunnelma. (No, saimme melkein kaikki flunssan). Hauskaa oli, kun kuluttajien energianeuvontatoimiston katolla paistoimme aurinkoenergialla kakun!

Kolmannella ja viimeisellä rastilla saimme itse rakentaa aurinkovoimalla toimivat tuulettimet. Saimme myös syödä pizzoja, jotka oli lämmitetty aurinkovoimalla.

Kuva 5: Aurinkoenergian nikkarointia Saarbrückenissä

Rastien jälkeen meillä oli vapaata aikaa kierrellä Saarbrückenissä, jonka jälkeen menimme kaikki yhdessä nauttimaan illallisen. Palattuamme Otzenhauseniin loppuilta menikin oikeastaan Luxemburg-huoneessa :-)

Seminaariviikon lopulla perjantaina aloitimme taideprojektin. Avuksemme tuli paikallinen taiteilijamies. Tarkoituksena oli ideoida monikansallisissa ryhmissä kestävän kehityksen teemaan liittyvä taideteos ja maalata se yhdessä. Suunnitteluvaiheessa tuli paljon ideoita, vaikka alku vaikutti hankalalta. Samalla tuli opittua kulttuurieroja. Romanialaiset olivat loistaneet tiedoillaan eri työryhmissä, nyt italialaisilla oli vahva näkemys, mikä on taidetta ja mitä värejä pitää käyttää. Työstimme maalauksia kahden päivän ajan.

Kuva 6: Maalaukset alkavat valmistua

Kuva 7: Teokset näkevät päivänvalon

Neljän maalauksen nimet ovat: Ei ole liian myöhäistä, Kielletty hedelmä, Razor Edge (Atomin symboli) ja Pelastakaa itsemme. Maalaukset lähtevät kiertämään kouluillemme, Suomi saa ne ensimmäiseksi. Tarkoituksena on pitää koululla taidenäyttelyn avajaiset, jossa kerromme maalauksien ideasta tarkemmin.   Lisätessämme maalauksiin väriä tuli samalla rennosti juteltua englanniksi muiden kanssa.

Lähtöpäivänä ehdimme kierrellä Frankfurtissa ja nähdä valtavia bisnesrakennuksia. Tulevaisuuden ostoskeskus oli hieno. Rakennus oli paikoin kuin taideteos. Näimme myös saksalaista karnevaalikulttuuria laskiaisen kunniaksi.

Kuva 8:  Frankfurtin bisnekset taustalla

Parasta viikossa oli englanniksi puhuminen ja uusien kavereiden saaminen. Luokkahenkemmekin vahvistui. Samoin oli mahtava huomata, kuinka viikon aikana uskaltauduimme esiintymään rennommin. Opimme paljon hyödyllistä asiaa kestävästä kehityksestä. Ainakin sammutamme valoja, tietokonetta ja osaamme tehdä ruokakaupassa eettisiä ja kotimaisia valintoja. Vanhat kännykät laitamme kiertoon. Lajittelemme roskat. Köyhien ja teollistuneiden maiden välinen epätasapaino jäi mietityttämään, samoin lapsityövoima.
Meillä oli hyödyllinen ja kiva seminaari. Otzenhausenin viikolla oli pitkät työpäivät, mutta oppiminen ryhmissä keskustelemalla oli kiinnostavaa. Sanoimme jo Soilille ja Minnalle, että haluaisimme ensi vuonnakin mukaan.  Niin oli kuulemma pyytänyt viimevuotinenkin ryhmä.  Otzenhausenin viikolla oli pitkät työpäivät, mutta oppiminen ryhmissä keskustelemalla oli kiinnostavaa. Uusien kavereitten kanssa pidämme yhteyttä Facebookin Otzenhausen 2011 -ryhmässä, jonka Maarit perusti.                                 
Opettajien Soilin ja Minnan mielestä oli mukava seurata opiskelijoiden kielitaidon kehittymistä sekä rohkaistumista presentaatioissa ja small talk –tilanteissa.

Kiinnostavaa oli myös tavata kollegoita eri maista, ystävystyä ja kuulla, millaista koulumaailmassa on muualla. Seminaari oli hyvin järjestetty ja teemaa käsiteltiin monipuolisesti. Otzenhausen on hieno mahdollisuus opiskelijoille ja opettajille verkostoitua ulkomaille. Koulun H-asemalla Minnan OPHA-kansiossa on kuvia seminaaristamme.
  
Kiitos Liiketalousopistolle!

KT10LT:n seminaariryhmä   Soili Heini     Minna Luikku